Tekijä: zaijaa

On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan.

En koskaan saanut sanottua hyvästejä. En pystynyt siihen. Lähdit luotani pois liian aikaisin. Ei ollut vielä sinun aika. Lähdit paikkaan minne en voi sinua seurata, ei ole vielä minun aika vaikka joskus niin luulin.

Kun lähdit pois, se aiheutti paljon surua ja syyllisyyttä. Yritin olla hyvä sulle mutta mie mokasin. Sie annoit anteeksi. Monesti mietin oliko se minun vika että lähdit. Monesti katsonut tähtiin ja pyytänyt anteeksi. Nyt ymmärrän että syyllistin itseäni turhaan, koska et syyttänyt silloin minua virheistäni ja annoit anteeksi. Et halunnut puhua jos sulla oli vaikeaa. Et halunnut että kenellekkään muulle olisi tullut paha olla vuoksesi. Olin silloin nuori ja en ymmärtänyt tätä. Minun olisi pitänyt saada sinut puhumaan. Minun olisi pitänyt auttaa sinua silloin kun olit vielä täällä.

Nyt yritän päästää irti, sanoa hyvästit. Minulla on nyt kaikki hyvin, sinun ei tarvitse huolehtia. Sie aina halusit kaikille hyvää. Olet ollut suojelusenkelini nämä vuodet ja uskon että sen takia olen vielä täällä. Sen takia minulla on kaikki taas hyvin.

Nyt voin vihdoin sanoa sinulle hyvästit. En tule koskaan unohtamaan sinua vaan kannan muistoasi aina mukanani.

Lepää rauhassa.

Miksi elämä on välillä niin vaikeaa? En halua että kukaan ottaa nokkiinsa siitä mitä tulen seuraavaksi sanomaan. Mie uskon evoluutioon en luomisoppiin. Joskus sillon pienenä uskoin jumalaan. Lapsena halusi uskoa johonkin suurempaan, johonkin minne menee kuoltuaan. Mie en enään vain voi uskoa.

Monella muulla on varmasti mennyt huonomminkin kuin mulla, mutta siinä vaiheessa kun elämä potkii tarpeeksi päähän ni sitä muuttuu ihmisenä. Mie olen käynyt läpi pahan masennuksen ja silloin tuntu että on yksin pimeässä. Olihan mulla paljon kavereita ja on vieläkin mutta sitä pelkäsi olla yksin. Kaikki oman elämän hirviöt hiipivät aina esiin jos olin yksin. Minun masennusta ei muut välttämättä huomannu ko mie osasin olla iloinen ja sosiaalinen muiden seurassa mutta kun olin yksin tuntu että seinät kaatuu päälle ja sitä vain itki.

Välillä tuntu ettei halua olla täällä. Harkitsin pitkään miten lähtisin täältä koska ei kukaan kaipaa minua. Mutta jossain vaiheessa huomasin kuinka paljon satuttaisin ihmisiä. Kuinka moni minua oikeasti kaipaisi. Kuinka paljon olisin satuttanut minun perhettä… Olen niin kiitollinen etten ikinä lähteny täältä. Lopulta pääsin kovalla työllä pois siitä pimeydestä, mutta ei siitä voi ikinä kokonaan parantua eikä unohtaa. Se aika jättää arven. Vieläki joskus yksin ollessani voin tuntea kuinka ne hirviöt yrittävät hiipiä takaisin, pimentää mielen. Mutta enään en anna niille valtaa.

On ehkä vaikeaa uskoa että en vaihtaisi päivääkään minnekkään. Ilman sitä aikaa en olisi se ihminen joka nyt olen. Jos en olisi kokenutsitä kaikkea olisinko ikinä tutustunut joihinki ihmisiin tai olisinko ikinä tavannu miun elämäni rakkautta (se että tiiän että elämäni rakkaus ni sen vaantuntee <3) Ja se synkkä aika poisti viimesetkin uskonrippeet. Mielestäni jos Jumala on olemassa niin miksi ihmisillä jotka uskovat siihen voi mennä välillä todella huonosti? Raamatun mukaan olemme Jumalan lapsia. Jos minulla olisi lapsi ni en heittäis sille ensin vitusti paskaa niskaan ja sen jälkeen antaisin karkin.

Teille jotka uskotte,

Minulla ei todellakaan ole mitään uskontoja vastaan. Tämä on vain minun mielipide. En pilkkaa uskontoja. Jokainen saa uskoa mihin haluaa. Ihminen uskoo aina johonkin oli se sitten luomisoppi, evoluutio tai aivan mikä vain. Minulla on uskovaisia kavereita ja kaikki menee hyvin. Ainoa josta en pidä on se että jos sitä tyrkytetään.

Pitäis mennä tänään kouluun. Taidan jättää välistä. Jotenkin tyhjä olo vaikka kaikki onkin hyvin. Tuntuu kuin jotain puuttuisi. Haluaisin uskoa että jokaisella on tarkoitus ja jokaista varten on suunnitelma. En ole uskovainen mutta ihminen uskoo aina johonkin. Haluaisin että minun elämälle tarkotettu suunnitelma alkaisi jo. Haluaisin saada käytyä koulunki loppuun ja päästä töihin niin helpottais. Tiedän tai pikemminkin luulen monen nuoren pähkäilevän samoja asioita. Moni varmaan menisi ajassa taakse päin muuttamaan asioita. Mieki haluaisin muuttaa muutaman asian mutta periaatteessa en koska ne asiat on tehneet minusta tämmöisen mikä olen. Joskus vannoin muuttuvani samanlaiseksi ihmiseksi mitä olin ennen. En muuttunut, enkä koskaan kunnolla yrittänyt. Mutta ehkä sen piti mennä niin. Mietin joskus millaista minun elämäni olisi ollut jos en joitaki tiettyjä asioita olisi kokenut. Millainen mie itte olisin? Sitä oli joskus ennen sinisilmäinen ja vannoutunut tekemään asiat kunnolla. Olin siis vielä lapsi joka ei ymmärtänyt oikeasta maailmasta oikein mitään. Kaikkia asioita ei voi aina tehdä kunnolla. Joskus täytyy epäonnistua, että oppii pärjäämään. Olisihan sitä halunnut mennä siitä mistä aita on matalin, helpoin kulkureitti. Mutta jos kiipeää korkean aidan yli se vahvistaa ihmisenä. Se ei ole helppoa mutta voin sanoa että alkaa arvostamaan pieniäkin asioita. Joskus tuntuu että se aita repii ihmisen rikki, mutta oikeasti se aukasee vain oman sisimmän itselleen ja oppii tuntemaan itsensä ja omat tarpeet. Ja kun sen aidan on ylittänyt niin sen jälkeen on ajan vuoro. Se korjaa haavat. Haavat jotka on oppinut ymmärtämään ja sisäistämään. Haavat jotka ajan kuluessa muuttuvat arviksi ja ne haalenee kans ajan kuluessa. Anteeksi sekava teksti mutta yhtä sekavalta pään sisällä tuntuu aina välillä ja uskon etten ole ainoa. Mutta miepä voisin ajautua höyhensaarille taas vaihteeksi <3

7:00

Come on! Ei voi olla vielä aamu!  Kenen idea on herätä näin aikasin… Vois jäähä nukkumaan, mutta ko pakko raahautua kouluun. No sen verran positiivista että aurinko paistaa 🙂 Tulis se kesä jo!

08:30

Meneehän se aika tunnilla niinkin että kirjottaa blogia. Just pidin esitelmän suomen hotelli- ja ravintola-alan historiasta Suomessa ennen 1900 lukua. Noh kaikenhan mie netistä kopsasin, mutta ei se näyttäny opettajaa haittaavan 😀 Nyt pitäs kuunnella muitten esitelmiä mutta ei millään jaksais keskittyä aiheeseen mikä ei kiinnosta. Väsyttää…

Pitäs oppia syömään aamupalaa ettei tarvis kärvistellä ruokailuun asti mutta minkäs sille voi että haluaa nukkua mahollisimman pitkää ja melkee kiireellä pukea ja menoksi.

Eilen oli kyllä ihan hyvä päivä 🙂 Koulussa tarvi vain olla puoltoista tuntia aamulla ja sitte neljältä anniskelupassi koe ja minusta se ainaki läpi meni 🙂

Mutta eipä tässä oikein muuta näin aamusta oo kirjotettavaa että mukavaa päivää ihmiset 🙂 <3

Istun yskin kotona sohvalla ja tuijotan seinällä olevaa tekstiä, Live Love Laugh.

Mielestäni hyvä elämän ohje, mutta kuinka moni sitä noudattaa? Ite yritän mutta miksi sitten istun sisällä kun voisin olla ulkona kavereiden kanssa pitämässä hauskaa ja nauraa? Laiskuus. Laiskuus saa ihmiset erkaantumaan. Ei jakseta pitää yhteyttä, ei jakseta nähdä. Kun on tylsää joku ehottaa jotakin mutta saa vastaukseksi että ei jaksa. Miksi ihmisistä on tullu niin laiskoja? Ei pitäisi valittaa tylsyyttä tai yksinäisyyttä jos ei vain jaksa tehä mitään. Tottakai jotku asiat vaatii rahaa ja siihen ei välttämättä oo varaa ni pitäs keksiä jotain muuta. Mutta ko ei oo mitää ideoita. Ihmisillä ei ole enään niin hyvää mielikuvitusta, kiitos telkkareiden, tietokoneiden ja älypuhelimien. Ei tarvi ite miettiä mitään ko kaikki voi googlettaa tai jos on tylsää ni katompa telkkaria. Noh mikäpä mie tässä oon sanomaan ko en ittekkään tee paljo muuta ko olen telkkarin tai tietokoneen ääressä. Ja siitä saan syyttää vain omaa laiskuutta. Pitäs vain ottaa itteä niskasta kiinni ja lähteä tekemään jotaki. Mutta kohta tulee kesä ja viihtyy enemmänki ulkona 🙂 Eipä mulla muuta mielenpäällä tällä kertaa 🙂 Pistäkääpä kommentteja ja rakentavaa palautetta 🙂

Ysäri musiikki soi taustalla ja pää lyö tyhjää, mistä kirjoittasin. No alotetaan siitä, että tämä on ensimmäinen blogini enkä vaadi ketään lukemaan tätä mutta jos jollakin riittää mielenkiintoa niin siitä vain 🙂 Olen pitkään harkinnu blogin alottamista ja nyt sain sen aikaseksi. Pohdin paljon asioita ja minusta tämä on tapa tyhjentää päätä ja avartaa minun ajatuksia muille. Pidän tosi paljon kirjottamisesta niin kun alkuun pääsee tämänuskoisi sujuvan ihan hyvin.

Elikkäs olen Enontekiöltä kotoisinvuonna -96 syntyny tyvär tai aikuinen nainen, miten sen nyt halvaa luokitella, ja tällä hetkelleä rovaniemellä asustelen. Tarjoilijaksi yritän opiskella mutta koulu ei ole se minun juttu. Parhaani kuitenkin yritän 🙂 Olen kihloissa maailman ihanimman miehen kanssa ja kaikki sujuu hyvin mutta jotenkin tuntuu, että kaipaan jotain uutta harrastusta ja tekemistä joten tämä blogi on täydellinen juttu minulle 🙂 En nyt kauheammin ala jaarittelemaan itestäni mutta eiköhän minun persoonallisuus tule esille sitten myöhemmin blogeista, koska tahon olla mahollisimman paljon aito ja oma itteni 🙂

Kiitos jo etukäteen niille jotka luitte ja todellakin lisää on tulossa ja ehkä jo nyt samana iltana (en voi luvata mitään) 🙂 Kaikki lukijat ootta tärkeitä tykkäsitte tai ette <3